Jokseenkin kypsää vaellella valjaissa pitkin asuttuja alueita aamutuimaan. Metsässä on niin pimeää, ettei ikäloppu isäntämme enään uskalla lähteä kanssamme kuusten sekaan kuleksimaan ennen aamun kajoa, varsinkin kun tuolla Saimilla on se paha tapa katoilla luvattomille reissuille...
Tänään sentään päästiin iltapäivästä (lue: työajan jälkeen viimeisilla valoisilla) kunnolliselle harjulenkille aina kaasuvoimalalle asti. Ja tietysti melkoisessa vesisateessa. Tuollainen kiepaus oli tosi virkistävä, minäkin huitelin nuoruuden innolla pitkin poikin kasvustoa pupujen etsinnässä. Vauhtia piisasi sen verran runsaasti, että isäntä jo hyvinkin epäilee mahdollista raskauden tilaani. Siitä kun ei ulkoisia merkkejä näy, vieläkään!
Huomattakoon muuten, että olohuoneen uusi sohva on perin hyvin suunniteltu koira-alustaksi. Meillä on siinä Saimin kanssa kummallakin omat pikkutyynyt ja tilaa piisaa vielä jopa isännällekin, vaikka makailisimme ihan ruokonamme ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti