Autokyyti vei muka omalle mökille, mutta eipä sittenkään. Mentiinkin emännän serkun residenssille ensin ja siellä tapasimme veteraani Katerinen, melkein kolmetoistakesäisen bretonin ja sille vuosi sitten ilmestyneen "pikkusiskon" Ellan, ihka-oikean punaisen Irlanninsetterin. Kati oli tiukka täti ja ilmoitti minulle heti olevansa tontin pomo, nappulat Ella ja Saimi sen sijaan tutkailivat toisiaan. Ella taisi olla pikkuisen arka, se kun ei innostunut lainkaan mukaan Saimin hecosenleikkiin. Ei sinänsä ihme, Sämpylähän oli pikku likkaan verrattuna ihan Larzan (olettehan lukeneet Aku Ankkanne) kaikkine 24kg:een, vert. 20kg Ellaa.
Parin tunnin piipahduksen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin omalle mökille ja sinne vielä metsään hirvestäjien sekaan sieniä keräilemään. Niin, me setterithän kiitolaukkasimme ohessa kaksijalkaisten täyttäessä koppaansa suppilovahveroilla.
Mökkeilyssä on se hyvä puoli näin syksyllä (ja talvella), että "joudumme" nukkumaan isäntäväen kanssa samassa sängyssä tilanpuutteen vuoksi;) se takaa meille Saimin kanssa makoisat unet ja isäntäväelle vastaavasti aika kehnot. Meillä kun on tapana pyrkiä unosille massun päälle...
Juuri ennen yöpuulle menoa kipaisimme tietysti vielä iltapisuille puskaan ja eikös Saimi viimeaikaiseen kaksijalkaisia lämmittävään tapaansa huitaissut itsensä vartiksi hukuksiin. Taisi lähteä huomaamilleni supin jäljille. Sitä sitten kiivaasti vihelleltiin ja emäntä kävi oikein etsimässäkin ja vielä tuloksellisesti, kun luimikorva sattui paluumatkallaan törmäämään ei niin tyytyväiseen emäntäpatrulliin.
Ja hups, Saimin jalan suojan ollut tossukin oli hukkunut ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti