Iltapäivä suolla oli oikein mukava. Aurinko paistoi ja sammaleikko oli hyvä juosta. Sitten vielä Ånnimannin isäntä soitteli ja kutsui yhteislenkille. Oikaisimme pellon poikki pikku zig zag - kuviolla ja sitten heittäydyimme remuamaan Ånnin kanssa. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin Saimi se oli joka reuhkasi sen nuoren jällin kanssa, minä lähinnä osoitin olevani arvokas rouva, joka pikkujätkistä välitä. Ånni on onneksi sen verran sivistynyt, ettei minun juuri tarvitse sille kulmiani nostella. Sämpylä sen sijaan saa vääntää sen kanssa oikein tosissaan.
Osoitin kaksijalkaisille (ja Ånnille sekä Saimille) arvoasemani häntäpallon haussa; Ånnin isäntä kun heitti palloa Ånnin noudettavaksi, niin otin aina tarvittaessa pikku spurtin ja nappasin artefaktin itselleni. Takaisin heittäjälle en sitä sentään vaivautunut viemään, mutta pikkuisen kun huulta nostin, eivät muut enemmän noutajatkaan sitä minulta vieneet!
Sen verran kauan saimme aikamme kulumaan ulkoilutuokiolla, että sitä tuli jo hirmu nälkäkin...onneksi isäntä oli ehtinyt noutaa tuoreen säkillisen Nutroa rouhittavaksi (en saanut vielä penturuokaa, sentään, enkä rajoittamatonta papupiikkiä). Harmillisesti tarjolle kuitenkin pasahti vain normiannos. Olisi sitä enemmänkin mennyt;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti