Mökillä aamulenkit ovat aina speciaaleja. Tällä kertaa suunnattiin ns. linkkitornin puolelle tuoreen hakkuuaukean yli, onneksi sentään tienpohjaa pitkin. Metsä ja sen jäänteet olivat litimärkiä yön sateen jäljiltä, mutta nyt aurinko helotti puhtaalta taivaalta...alhaalta tosin. Tarkastin Saimin kanssa reissussa riistatilanteen ja havainnoksi, joskin seisomattomaksi, saatiin yksi pyy. Isäntäväki näki ja varsinkin kuuli isommankin metsälinnun lähdön kuusikon latvuksista. Ryskeestä päätellen tipu olisi voinut olla vaikka metso. Paluureissulla tapsimme hirvikoiran, joka luuli olevansa sarvipään jäljillä. Ainakin haukku oli niin reipasta. Isäntäväki vinkui ja pihisi Sämpylän ja minut oikopäätä pois metsätyöläisen reitiltä kiväärimiesten pelossa, mutta niitä ei sitten lopuksikaan missään näkynyt.
Reippaan kympin reissun päätteeksi (viimeiset kaksi kilsaa valitettavasti narun jatkeena) maistuivat sekä omat, että kaksijalkaisten muonat ja sitten vielä perään kunnon sohvaunet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti