Vietävän harmaa ja sateinen päivä kului uutta sohvaa kansoittaen. Sitten boottausta kaipaava isäntäväki tuli ja pakkasi meidät autoon. Matka Lielahden täydennyskeskuksen kautta maalle alkoi. Ja loppui puolessa tunnissa. Viimeisen tien pätkän saimme juosta Saimin kanssa omaan vapaaseen tahtiin, joten kiersimme pikaisesti paikallisen maajussin vuokrapellot. Mökkitien pätkän kaasuttelimme lähinnä ojien metsän puolella, emmekä edes kilpaa auton kanssa (Saimi kyllä oli perillä ennen kulkuvälinettä).
Ylikuumeneminen juoksun jäljiltä oli yllättää, joten oikaisin heti rannassa järveen uimasilleni, aika viileätä, mutta aivan uimakelpoista. Saimikin kävi järvessä, mitä suuresti ihmettelin.
Märkä turkki ei kylmän mökin lämmittäjiä lämmittänyt, mutta saimme lopulta pyyhekäsittelyn ja ruoka-annoksen kermalla terästettynä. Jopa minä söin! Sitten kuolasimme kaksijalkaisten pizza-askien vieressä. Suolaista oli, saimme onneksi nuolla vain roippeet pakkauksien pohjilta. Emäntä lohdutti meitä tarjoilemalla kuivalihasuikaleita suoraan sohvalle...kyllä on elämä rankkaa.
PS: Riitta soitti ja tiedusteli vointiani. Emäntä kertoi olemattomista raskauden merkeistäni, mutta ruokahaluttomuutta sentään on (niin kai, jos pavuista puhutaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti