tiistai 18. lokakuuta 2011

Sohva-show

Iltapimeällä isäntä alkoi yhtäkkiä (emännän puhelun jälkeen) hullunaan tyhjentämään olohuonetta. Ensin saivat kyytiä nojatuolit ja sitten akvaarion vesi ja matot. Kun emäntä saapui kotiin, ronttasivat kaksijalkaiset akvaarion viereiseen huoneeseen ja vanhan sohvan kuistille. Sitten portille rymistelikin jo iso kuormuri, josta pari äijää purki kaksi suurta pakettia. Yritimme Saimin kanssa saada tapahtumista selvää, mutta saimme vain kehotuksen siirtää luumme sivummalle...
Kuormuri häipyi ja isäntäväki purki pakkaukset ulkosalla. Sisälle siirtyi ihmeteltäväksemme nippu tyynyjä, mutta sohvan osiksi osittautuneet pökäleet eivät ovesta mahtuneet. Vanha sentään onneksi mahtui ulos.
Isäntä otti käyttöön kikka kakkosen ja niinpä sohvanpuolikkaat kannettiin keittiön ikkunan alle. Sitten vain ikkuna auki (ensin tuhannen biljoonaa kukkapurkkia siirrettiin pois) ja pöytä siihen eteen alustaksi matoilla suojakuorrutettuna. Seuraavaksi sohvanpalat nostettiin ikkunalaudalle ja siitä sisään. Pyrimme auttamaan Saimin kanssa näissä eri vaiheissä, mutta kaksijalkaiset katsoivat apumme pelkäksi jaloissa pyörimiseksi, joten (jälleen) meitä kehotettiin hieman sivummalle.
Kun sohva (helkatinmoinen lotjake) oli saatu koottua olkkariin, isäntä ruiski sen jollain suoja-aineella. Litku haisi aivan törkeän pahalle, joten vetäydyimme koko porukalla evakkoon ulkosalle.
Pihalla oli räyhäkkä keli; tuuli puski huimasti vastaan ja sadettakin oli ajoittain ilmassa, mutta me huitelimme raikkaassa säässä kevyen kuutosen lenkin järven ympäri. Tuuli toi kirsuihimme sen tuhannen tuoksua, joten suuntaa ja vauhtia tuli vaihdeltua isäntäväkeä raivostuttavalla tavalla. Näin jouduimme Sämpylän kanssa kulkemaan osan matkasta kohtuullisen lyhyessä kuljettimessa...vaan kyllä sekin suoja-aineen hajussa lekottelun voitti.
Onneksi runsaan tunnin poissaolo auttoi, supertuuletus oli tyhjentänyt turhat löyhkät ja nukkuminen makuuhuoneessa oven takana onnistui tukehtumatta.
Saas vaan katsoa, koska uudelle sohvalle pääsee pötköttämään...

Ei kommentteja: