Illasta pääsimme isäntäväen peesissä maalle (paikkaan nro 2) veneen vesillelaskuun. Matka oli vähintäänkin takkuinen; isäntä näet etsi uusia tulppia veneen moottoriin kaikilta bensiksiltä ja muutamasta alan kaupastakin, löytämättä. Me muut istuimme odottelemassa kunkin puulaakin kohdalla kuumassa autossa ja Saimi kuolasi tapansa mukaan kunnon lammikon penkille.
Maalla pikkutien päässä pääsimme Sämpylän kanssa juoksemaan auton edelle emännän kanssa. Tai siis, me pinkaisimme elukoina metsään ja emäntä käveli auton vierellä isännän ajellessa sähköllä "äänettömästi". Puskissa oli tosi houkuttelevia tuoksuja, joten poikkesimme matkan aikana tiellä vain yli mennessämme. Perillä pinkaisimme kieli pitkällä mäen alas rantaan ja suoraan järveen mesomaan. Saimikin rynnisti uskaliaasti massua myöten vesiin ; ) Minä taas innostuin melkein uimasilleen asti lämpimässä keltaisessa (siitepölyisessä) rantavedessä. Isäntäväen ihmetellessä, kuinka he saisivat meidät kuiviksi ennen automatkaa, osoitin heille näppärän kuivaustavan: kiepuin karikkeessa itseni kuivahkoksi, ulkonäkö vain oli kuin villisialla tryffelijahdissa.
Hetken jukerruksen jälkeen isäntä ja emäntä saivat tökättyä veneen vesille ja moottorin käyntiinkin, joten pomppasin heti paattiin mukaan (ja siivouspuuhien tielle). Saimi jäi ensin rannalle ruikuttamaan, kun se ei uskaltanut hypätä venetelalta veneeseen, mutta kun paatti oli siivottu sai emäntä Saiminkin hyppäämään mukaan. Sitten lähdettiin pörpöttelemään hieman järvelle, me setterit keulakuvina riekkuen. Mentiin varoen vastatuuleen ja takaisin käännyttäessä isäntä ryhtyi kikkailemaan kaasun kanssa ja kas, moottori sammui! Onneksi aurinko paistoi ja oli tyyntä, mikäs siis sen rattoisampaa, kun meloa takaisin laituriin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti