Isännän rukkaillessa kasvihuonetta ja emännän kirjaillessa kolukirjoja me laukkasimme koko päivän pitkin kenturaa. Siinä saivat turpeet, nurmet ja kasvit kyytiä, kun treenailin lisävauhtia Saimin kepitykseen. Heti kahdeksan tunnin pikajuoksun jälkeen isäntäväki alkoi jarrutella meidän vauhtiamme; saavikylpy oli valmis. Minä painuin jäähdyttelemään rantaveteen, mutta Saimia askarrutti kylpevät kaksijalkaiset ja se kuikki saavilaisia pöntön reunan yli ja kiipeili rappusilla. Isäntä nappasi kovin innokkaan setterineidin syllinsä kylpyyn, mutta ei Sämpylällä riittänyt pelimannihenkeä lilluttelemaan lämpimässä vedessä, vaan se singahti pikaisesti kuiville.
Saimi ihmettelee kylpytynnyriä.
Kun minä sitten lopulta kuikin kylpysaaviin, isäntä nappasi minutkin veteen. Heh, jo viime kesänä moiseen tottuneena lämmittelin vedessä kaikessa rauhassa, kunnes isäntä kippasi minut kuiville...isäntä ei kyllä riemastunut kuivauskonstistani, kipaisin näet kuistin alle hiekkaan kuivamaan. Isäntä nouti meikäläisen ja järven rantavesi odotti hiekkaista koiraa likoamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti