Aamun seikkailu suuntautui hakkuuaukean reunalle, jonne täytyi suikkia pitkin pellon laitoja (no joo, me kyllä juostiin pitkin peltoa oraiden yli, sori). Juuri aukean laidasta isäntäväki ryhtyi löytämään lehdokkeja. Niitä on tähän mennessä löytynyt mökin läheltä peräti yksi, mutta nyt löytyi kokonaista kaksikymmentä! Eipä tuo rehu taidakaan olla niin kovin harvinainen...
Saimi innostui siellä hakkuulla juoksemaan aivan hullunaan. Ihmettelin isäntäväen kanssa kiveltä katsellen. kun Saimi-Mato veti kieli kidasta roikkuen hurjaa vauhtia aukeaa laidasta laitaan!
Seuraavaksi lähdettiin käymään kaupungissa hankintoja tekemässä, isäntäväki kuppasi hommiensa kanssa monta tuntia ja me Saimin kanssa torkuttiin ensin kotosalla ja sitten autossa. Heti iltaviideltä päästiin takaisin maalle ja pikku evään jälkeen norkoilimme metsään lenkille. Hieman epäviisaasti heti ruokailun jälkeen kaksijalkaiset lähtivät kanssamme pusikkoon ja tuskin olimme ylittäneet ensimmäisen mäen harjanteen kun jo törmäsimme raskaasti siivilleen nousseeseen mahrottoman isoon lintuun. Hyvä etteivät lurahtaneet löysät sammaleelle, niin hurja mekkala lentoonlähdöstä syntyi! Isäntäväki aprikoi, olisiko lintu ollut koppelo vaiko ukko-metso, teeri se ei ainakaan koon puolesta ollut. Tipusen makuulta löytyivät suorastaan veret seisauttavat tuoksut ja kollasimme paikan Saimin kanssa häntä potkurina pyörien nuuskien joka jäljen. Valitettavasti tirppa ei malttanut painautua ja siinä menivät seisontaharjoitukset hukkaan. Hah, sanoo isäntä, evääksihän lintu olisi joutunut, jos ei olisi älynnyt lähteä lentoon. Meistä ei kuulemma ole vielä maltillisiksi seisojksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti