Lehtokurppa

Aamulla heräsin melkoiseen paukahdukseen. Emäntä oli juuri astunut ovesta ulos mökiltä töihin lähtiessään, kun hirmuisesti pelästynyt lehtokurppa rymäytti päin ikkunaa. Se laitettiin toivorikkaasti toipumaan grillin viereen. Sitten emäntä jatkoi työmatkaansa ja me uniamme. Viimein puoli yhdeksän korvissa rynnistimme tarkastamaan kurppaisen olotilaa. Lintu oli katkaissut ilmeisesti niskansa osumassa ja kuollut jo silloin, joten me sitten Saimin ja isännän kanssa tutkailimme jäykkää tipua. Se oli niin mielenkiintoisen hajuinen ja oloinen siivekäs, että nappasin sen suuhuni ja vein samantein piiloon metsään. Siinäpä jäivät Saimi ja isäntä hoo-moilasina katsomaan, kun hilpaisin kurppa suussani tiehensä.

Kurppa lähdössä.

Illan lenkillä Saimi yritti hieman etsiskellä saalistani, mutta annoin varoiksi sille pataan jo hyvissä ajoin ennen sen osumista kätkölle. Katsotaanpa, ovatko lintusen aromit sopivat, kun palaamme viikon päästä apajille...