Rahkasammal on kevyt juosta...

...ainakin Helmille ja Saimille. Isäntä ehti juuri sanoa emännälle iltapäivän suolenkillä, että Saimi taitaa pian mulahtaa järveen, Saimin seuratessa Helmiä rantarahkasammalia pomppien. Ja niin kävi, että mela vilahti ja koira pulahti. Kun isännän silmiin ei koko koiraa edes näkynyt, päätti hän kipaista nostamaan Sämpylän jorpakosta. Pari ensimmäistä askelta meni rivakasti, pari seuraavaa ilman kenkää, joka jäi suohon, ja juuri kun isäntä ehti Saimin luo, se oli jo noussut reippaasti rannalle ja lähtenyt kipittämään Helmin perään.

Isännän paluumatka oli lievästi sanottuna kostea, housut olivat melkein haaroväliin asti rahkavellistä vesimärät, sukista ja kengistä puhumattakaan. Vesi oli sentään vielä mukavan lämmintä ja emännälläkin oli hauskaa...onneksi ei ollut kameraa mukana.