Kosteaa

Helmi-Orvokin, emännän ja isännän päiväretki Horhaan harjulle alkoi vetisesti. Sääennusteen mukaan sateen piti alkaa ja se alkoikin puolilta päivin, mutta kun ao. porukka lähti matkaan puoli tuntia myöhemmin, kraana aukesi kunnolla. Helmiä lukuunottamatta kaikilla oli sadevaatteet, mutta yhtä märkiä kaikki olivat, kun sade vartin päästä taukosi. Lievä kosteus ei kuitenkaan häirinnyt ja Helmi piti riemukkaasti yllä melkoista vauhtia hihnatta ollessaan. Taisi olla mukavaa päästä kulkemaan ilman aina korvassa roikkuvaa Saimia.

Matkalla harjoiteltiin luoksetuloa matkan päästä ja se toimikin pääasiassa oikein hyvin. Ainoastaan silloin, kun häntä alkoi vispata raivokkaasti, huutelu tai viheltely oli tuloksetonta. Nenässä oli silloin jokin MIELENKIINTOINEN tuoksu. Surku vain, että yleensä juuri silloin olisi hyvä saada yhteys hännänheiluttajaan...lisää harjoittelua siis.