Pihkaniska ja piikkipehva

Vielä jatkuvan hellesään innoittamana isäntä kiinnitti eilispäivän juurakonkaivauksista huolimatta Helmin ja Saimin pihanaruun naatimaan paahteesta varjossa. Hetken elikot nukkuivatkin tuijan varjossa, mutta sitten Helmi ryhtyi jälleen kaivautumaan puun juurakkoon Saimin tarmokkaasti avustaessa vierellä. Isännän viimein havahduttua poikkeavaan hiljaisuuteen, hän sai kiskoa jo melkoisesta montusta puna-harmaan lintukoiran, jonka selkä ja naama olivat aivan tahmassa (kuusen juuretkin näyttävät erittävän tehokkaasti pihkaa). Saimi oli ilmeisesti toiminut enemmänkin kannustusporukkana, koska sen turkki oli kuin pesusta tulleella.

Iltapäivän lopulla oli Saimille eläinlääkärin aika; ensimmäinen rokotuskerta odotteli. Sitä ennen emäntä ja isäntä pitivät taas pisunmetsästyssession saaden tilkkasen vuokkoa purkiin. Lääkärireissu sujui oikein mukavasti, vaaka näytti 8,7kg ja Saimi ehti ottamaan oikein nokoset toimistotiskin edusmatolla, muusta liikenteestä välittämättä. Pisunäyte oli puhdas, joten piikki napsahti ahteriin ja passiin saatiin ensimmäinen merkintä. Lääkäri oli kuitenkin halukas ottamaan viljelyn näytteestä ja vielä lurauksen vertakin tutkailtavaksi Sämpylän pisuinnokkuuden selvittämiseksi. Kokeista saa tietoa huomenna, keskiviikkona...