Ensin kolmikko matkaili tapaamaan emännän kampaajaa (sitä, jota Saimi juuri perjantaina kävi moikkaamassa nukkumalla auton penkillä). Sitten matka jatkui Hämeenpuistoon Helmin singahdellessa talutin savuten suuntaan jos toiseenkin vastaantulevia väistellen ja Saimin taas singahdellessa kohti kaikkia. Onneksi puistossa oli runsaasti puluja, joita Helmi hieman innostui ajamaan lentoon, vaan ei vaivautunut mokomia kesyeläimiä seisomaan. Saimille moiset siivekkäät olivat suuri ihmetyksen aihe ja se jaksoi tuijottaa niitä muutamankin hetken. Koettipa saada niitä ilmaankin.
Matkalla nähtiin myös outo pyörivä kivi.
Eräällä puiston penkillä istui vanhempi herrasmies, jota Saimi tahtoi erityisesti tervehtiä ja Saimin esimerkki auttoi myös Helmi-Orvokkia nielemään hermostuksensa, eikä herra joutunut senkään haukkumaksi, vaan ansaitsi oikein nuuskutuksen.
Seuraavaksi matka jatkui läpi kaupungin keskustan Vanhalle Kirkolle, jolta löytyikin Helmille soveliasta seuraa. Kaksi husky-poikaa osoittikin melkoista kiinnostusta jo häntää poskeen puskevaa Helmiä kohtaa. Saimilla sen sijaan meni isojen poikien seurassa pupu pöksyyn.
Ei kuitenkaan aikaakaan, kun Saimi sai taas paistatella kaksijalkaisten ihailussa. Naisten jalkapallon EM-kisavieraat Saksasta (iso porukka nuoria ja kauniita naisia, onneksi isäntä oli töissä) kuvasivat futiksen sijan korttinsa täyteen Saimia...ja samalla tietty kyllä Helmiäkin. Taisivatpa siinä täyttyä Sämpylää paapoessa vielä videotallennuslaitteetkin.
Seuraava kohde oli Koskipuisto, jossa hurtat poseerasivat emännän kännykameralle ja Helmikin alkoi hiljalleen tottua menoon ja meininkiin.
Paluureissulla Saimi ja Helmi pääsivät vielä kuviin pennailemaan, ennen kuin Saimin kummi tuli kävelykadulla vastaan ja päästiin viimein kotimatkalle...
Niin kaupunkikoiria, niin kaupunkikoiria...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti