Perillä kaksijalkaiset lappoivat mummun avustamana peräkärryn pullolleen koivua. Vesisateesta huolimatta koirat kirmasivat takapellolla itsensä läkähdyksiin. Helmin ja Saimin tullessa mökille tarkastamaan mummun ruokavarat, Helmi pysähtyi tapansa mukaan nurkalla olevan vesitynnyrin luo juomaan. Se tapahtui takajaloilla seisten ja etujaloilla tynnyrin reunaan nojaten. Saimi seurasi vierestä, koettipa itsekin, mutta kirsu ei ylettynyt kuin juuri tynnyrin reunaan. Sekös pikkulikkaa harmitti! Kun Helmi hetken päästä joi lisää, Saimi ryhtyi ärhentämään sille haukkuen ja muristen. Kun siitä ei ollut apua, kävi Sämpylä oikein kiinni Helmi-paran takakintereeseen.
Illalla kotona piskit riekkuivat emännän jaloissa ja poikkesivat mukana jopa vessaan. Tähän mennessä Helmi ei siellä ole pidemmälti viihtynyt, mutta Saimi oli kovinkin kiinnostunut pöntöstä ja varsinkin huuhtelusta, eikä Helmi voinut jäädä setteriä pahemmaksi. Niinpä molemmat seurasivat pää pöntössä veden kohinaa. Hienoa.
Alkuyön tulostusmatkalla ulkoilevat koirat ja isäntäväki tapasivat siilin, joka taisi olla Saimin kolmas, vaan ensimmäinen, jonka Saimi tunnisti eläväksi elukaksi. Saimin mielestä siili oli hieman vaarallinen ja sitä piti haukkua ja murista metrin päästä. Mielenkiintoiseksi homman teki se, että vähän väliä siili pusahti kuuluvasti ja hyppäsi samalla ilmaan muutaman sentin. Siinä jäivät iltakakkoset odottamaan makuuhuoneen lattiaa ; )
Setteripäivä päättyi myöhäisruokailuun samasta kupista päät yhdessä ja nukahtamiseen samalle patjalle tuhannessa solmussa...
PS. Helmi-Orvokki taitaa vahvasti lähestyä toista juoksuaan, on sen verran paikat turpeina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti