Raskas aamu. Piti taas herätä seitsemältä ja raahautua isäntäväen kanssa pikaiselle aamulenkille katuja tallaten. Sitten autoon ja nokka kohti Helsingin lentokenttää. Aikataulu oli tavanomaisen tiukka, joten pikku pysähdys aamupalalle Linnatuulen talvisotkuiselle piknik-paikalle ei pitkäksi venynyt. Tuskin ehdimme Saimin kanssa salavihkaa hieman jyrsiä jonkun viime syksynä unohtamaa nahkaluuta pöydän katveessa isännän ja emännän horaistessa sumpit naamaansa.
Lentokentälle saavuttiin kuitenkin minuutin tarkuudella suunnitellussa ajassa, joten ei kun emäntä ulos autosta ja kohti pohjoisen saarivaltion pääkaupunkia. Me taas köröttelimme isännän kanssa Vantaankoskelle viilatehtaan parkkiin ja lähdimme koskenrantaa koluamaan. Keli oli aamukymmeneltä jo aikas hotti, joten piipahdimme Sämpylän kanssa vähän väliä ojassa, anteeksi joessa, uimassa ja juomassa isännän riemuksi. Kaniinin jälkiä taas oli maastossa tarjolla sen verran runsaasti, että kirsusta meni milli kulutuspintaa per kilometri. Runsaan tunnin hikoilun jälkeen pakkauduimme autoon (parkkeerattu visusti varjoon) aamupäiväunille ja isäntä-sihteeri ryhtyi kirjaamaan aamun tapahtumia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti