No onhan sitä muinakin päivinä, pakkasellakin, kieli suusta roikkunut. Mutta tänään oli sen verran lämmintä (joku 22C), että ei juuri tarvinnut auringossa naamaansa vääntää, vauhdikkaammasta liikunnasta puhumattakaan, kun kuuma pukkasi. Jo aamulenkki meni huohotukseksi, kun vielä talveen tottunut ja turkitettu setteripari (joo, Saimillakin on paksu turkki, se on vain lyhyt)yritti pyristellä vauhdikkaita spurtteja ojasorsain perässä suolla. Siellä sentään lämmönsäätely onnistui ajoittain ojissa kahlaamalla, mutta uimaan ei päästy punkkiliemen varoajan vuoksi.
Liemen valelu vain toissa päivänä taisi tapahtua liian myöhään, sillä eilisellä Hesareissulla minusta löytyi jo yksi vapaanakulkeva puutiainen. Sen kyllä vahtivuorossa oleva kummisetä toimitti punkkien ylä-/alakertaan. Muutoin Hesakeikka sujui ihan mukavasti ja isäntäkin sai noudettua meidät paluumatkalleen seuraksi heti puolen yön jälkeen.
Huomenna isäntä lähtee jälleen pääkaupunkiin, mutta me emme alunperäisistä suunnitelmista poiketen tunkeakaan mukan, vaan jäämme kotiin vahdeiksi ja naapurin erittäin ystävällinen rouva lupasi kuljettaa meitä ulkona. Kiva, saa vetää omalla matrassilla lonkkaa, eikä tarvitse nääntyä ahtaalla autonpenkillä tuntitolkulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti