Viikonloppu maalla. Sehän se aina meillä haaveissa vain on. Nytkin keikka kedolle oli isäntäväen suunnitelmissa, mutta lauantai surahti jo varsin pitkälle ennen lähtöä. Ensin ajeltiin tavan mukaisesti kauppaan ja sitten jatkettiin poikkeuksellisesti toiselle mökkipaikalle. Kuullostaa aika roheelta, mutta ao. läänillä ei ole muuta kuin kymmenen vuotta sitten kaadetun metsän jälkeiset rytiköt ja paaaljon uusia haapoja ja pusikkotolkulla vattuja. Maasto on siis koiraeläimen kannalta perin mielenkiintoista ja rannassakin pääsee kivasti kahlailemaan. Mitään erikoista ei reissulla kyllä havaittu; kaatuneita puitakin oli turvallaan vain melkein maatuneina versioina, eikä järvellä ollut edes joutsenia ; ) Paluureissulla, ollessamme jo melkein autolla, tien vieren pusikosta pölähti mustarastaan poikanen suoraan kuonon editse ja nappasin sen tietysti kiinni. Emäntä karjaisi jotain samalla hetkellä ja luulin sen kehottavan poimimaan ohilentävän linnun parempaan talteen, mutta se yrittikin estää minua ravistamasta tipua hengiltä. Vaan myöhäistähän se nyt sillä kohtaa jo oli...
Omalla mökillä oli märkää ja kylmää. Onneksi pääsimme iltasella saunaan ja kylpysaaviin lämmittelemään. Saimille teki tiukkaa viihtyä nelikymmenasteisessa saavikylvyssä, mutta minulle se oli jo suorastaan rutiinia ; ))
Yö vedeltiin unia omalla sängyllä peiton alla ja aamusella käytiin treenaamassa etsintää. Emäntä häippäsi porukasta ja meni piiloon ja hetken kuluttua me Saimin kanssa saimme lähteä etsintään. Tuuppasimme suoraan emännän lähelle ja ohi ja jatkoimme innokasta maaston tutkintaa isännän siihen aina välillä kehottaessa. Kun emäntää ei ruvennut löytymään, niin isäntä soitti hänelle ja emäntä kehui minun kaahottaneen viiden metrin päästä ohi...tietysti, eihän hänellä ollut mitään tarjottavaa ja siksi vain katsoin sijainnin ja jatkoin omia puuhiani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti