Ei, ei reiveissä, vaan aamuraveissa. Isäntä kuskasi meidät aamusella rivakasti juoksuvyössä Horhaan ulkoilemaan. Heti entisen laskettelumäen päällä äijä oli katsovinaan reitin vapaaksi ihmisistä ja päästi meidät muka juoksemaan lasketturinnettä edes takaisin. Harmi vain, että ihan ensimmäisessä puskassa oli pariskunta pupuja, jotka pölähtivät kiitolaukkaan Saimin alta. Minä kiihdytin sivusta kohti saalista, joka ehti alta pois ja juoksi suoraan kohti raviradan monttua. Laitoimme Sämpylän kanssa kimakan ajohaukun päälle ja loikimme perään, isännän yrittäessä vienosti huutamalla keskeyttää ajomme. Siellä se sitten seisoi ravimontun reunalla seuraten lähinnä katseella kilpajuoksuamme raviradan halki ja talleille asti! Olihan siinä kenturalla joku trakatorilana ja pari hevostakin ohjastajineen ja kärryineen, mutta ei me, eikä jänekset niistä välittäneet siinä kiireisenä kulkiessamme...
Vaan kyllä isäntä häpesi! Kun viimein palasimme kieli kidasta roikkuen ilman saalista hänen luokseen, niin taluttimien lukot kilahtivat varsin kiivaasti kiinni ja kotimatka oli jokseenkin tarkoin määritelty vauhdiltaan ja kulkumuodoltaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti