Olipas yllätys. Aamulla suolla nuuskiessamme törmäsimme ihka-uuteen, mutta oudon mielenkiintoiseen hajuun. Saimi paineli toiseen suuntaan ja minä toiseen ja tavatessamme keskellä suota äkkäsimme yhtä aikaa kauriin! Eipä ole (isännän mukaan) kaupunkisuolla viimeiseen viiteentoista vuoteen näkynyt sorkkaeläimiä. Edellinen (hirvi) olikin sitten hukkunut suon silmään : (
Kauris käänsi valkoisen ahterinsa meitä päin ja poistui pikaisesti...ja me perässä. Isäntä seisoskeli suon toisessa päässä töllöttäen muutaman metrin päästä ohi pinkovaa kaurista hoo-moilasena. Sitten hän ryhtyi karjumaan meille seis-komentoja ja siirtyi p....le reitille kädet levällään pysäyttämään hyvän jahdin. Meillä oli sen verran kierrokset päällä, että vauhti meinasi viedä ohi, mutta äijä vain otti meidät kiinni! Sitten jouduimme köyden päähän jatkamaan jahtia, vaan mitäs iloa siitä nyt enää oli, kauris lieni jo vaihtanut paikkakuntaa. Onneksi, totesi isäntä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti