Isäntäväki havahtui aamulla klo 2.26 Sämpylän ininään, sillä kun oli ilmeinen tarve päästä pikaisesti pihan perälle piipahtamaan. Isäntä ponkaisi silmät ristissä likan kanssa pihalle ja tassutteli kastemärässä nurmikossa tarkastamaan, minkä vuoksi Saimilla oli niin kiire ulos. Aamuhämärissä havainnoksi tuli, että oikein kakkoselle oli tarvetta ja siinä Saimi väänsi hyvän tovin selkä köyryssä...sitten mentiin taas unelle.
Klo 5.00 oli seuraavan häiriökäyttäytymisen hetki, ja taas isäntä kuskasi Sämpylän kedolle. Jo nousseen auringon valossa Saimi tulosti taas hartaasti kakkosia aika luikurina pitkin pihaa. Kun suoli viimein tuntui tyhjältä, pääsi parivaljakko jatkamaan hetkeksi uniaan.
Aamulenkillä ei kummempia havaittu, mutta päivällä oli vielä kerran massusekaisen session vuoro. Ruoka kuitenkin maittoi ja illasta maaru olikin jo rauhoittunut.
Varsinaista syytä sekaiseen mahaan ei saatu selville.
Pikkuvikkelä maha torpedoi kuitenkin rabies-rokotuksen, johon joudun nyt yksinäni huomenna. Emäntä kun innostui mahdollisen Ruotsin näyttelymatkan vuoksi tilailemaan vasta-aineiden tutkailu- ja piikitysaikaa. Infona saimme lekurilta kuulla, että josko vasta-aineet nousevat, niin ei kuulemma tarvitse uudelleen testattavana enää kuunaan käydä, sen kuin vain piikkiä niskaan ajoillaan...
Taitaa kuitenkin käydä ohraisesti Ruotsin aikataulun kanssa, sillä jos vasta-aineita ei kehity riittävästi on tehtävä uusintatesti neljän viikon kuluttua ja silloin ei enää aika riitä näyttelyilmoittautumiseen. Hmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti