Sokerikuorrutettua lunta

Olipa outo aamu. Kelin puolesta meinaan. Aamulenkille saimme rämpiä vesisateessa ja pakkasta oli kuitenkin melkein viisi astetta! Lumen pinnalle oli muodostunut kiiltävä jääkansi, joka naytti ihan sokerikuorrutukselta, mutta tuntui enemmänkin rautasahalta jaloissa. Jo pikku pompinnan jälkeen tuntui ja näytti siltä, että pian ovat jalat aivan kaljut viimeistenkin etupuolen karvojen leikkauduttua jään reunaan. Saimin ja minun onneksi isäntä veikin meitä sitten sellaisia reittejä, joita pääsi kipittelemään pitkin polkuja. Vaikka oli niilläkin sellainen sentin syvyinen viilloskerros jyrsimässä polkuanturoita. Taidanpa kaivata kunnon suojaa, jotta tuo inha jääkerros sulaisi pois...