Pääsimme Saimin kanssa aamusella emännän kanssa oikein kauppakeskusmatkalle. Tapamme mukaan teimme matkan jalkapelissä ja perin reipasta vauhtia. Emännän käydessä apteekissa asioimassa, jäimme Sämpylän kanssa ovipiellen notkumaan köysien päähän. Emäntä jo luuli homman sujuvan kitkatta, mutta ei sittenkään: Saimi aloitti hetikohta ankaran vollotuksen ja ulinan kaikkien ohikulkijoiden riemuksi/harmiksi ja yritti kiivaasti päästä sisälle emännän jäljessä. Onneksi asiakkaita oli apteekissa niukasti ja emo pääsi pian lohduttamaan pienokaistaan ; )
Seuraavaksi käväisimme eläintarvikekaupassa hankkimassa parit luut meille järsittäväksi. Emäntä näet arveli Saimin tarvitsevan jotai virallista pureskeltavaa epävirallisen sijaan.
Kotosalla saimme molemmat oman luun. Vein omani heti yläkertaan suojaan ja menin alas kyttäämään Saimin luuta. Heti kun se pöljä laski luunsa maahan ja päästi siitä irti, nappasin sen itselleni ja rouskutin hyvällä ruokahalulla koko 30 sentin pökäleen Saimin seuratessa vierestä loukkaantuneen näköisenä ; ) Sen verran on tullut tehtyä tuota arvoasemaa selväksi, että Sämpylä ymmärsi hyvänsä ja pidättäytyi kaikista konfrontaatioista...onneksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti