Isäntä ei juuri ilahtunut meidän aamuisesta riemastuksestamme; iso rusakon rotko nimittäin loikki editsemme melkein heti portilla. Otimme Sämpylän kanssa sen verran reippaan lähtökiihdytyksen, että Hurtta-remmit vain vingahtivat upotessaan toisessa päässä isännän rukkasiin ja toisessa päässä meitin kaulanahkoihin. Vaan ei siinä kiireessä ehtinyt kuristuvia kauloja ajatella, ainakin kimeä haukku irtosi kuristuksesta huolimatta ; )
Isännältä irtosi kyllä aivan toisenlaisia ääniä, eivätkä ne olleet järin kimeitä, onneksi sentään sen verran hiljaisia, ettei poliisisetä tullut ja korjannut siveettömästä käytöksestä talteen.
Valitettavasti isäntä on niin painava, että saalis jäi tälläkin kertaa omille jaloilleen jatkamaan matkaa. Mekin onnistuimme Saimin kanssa loppumatkalla käyttäytymään riittävän hyvin, jotta isäntä antoi meille ruokaa enne töihin lähtöään...olimmekin sitten ekan kerran peräti yhdeksän tuntia kaksistaan...ja vielä rikkomatta kiinteistöä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti