Illan ratoksi olin Saimin kanssa ulkoilemassa asuntoalueellamme. Järjestyssääntöjen edellyttämä isäntäkin oli otettu varaksi mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä, tuleeko matkalla virkavaltaa/ärjyjä naapureita vastaan ; )
Ollessamme juuri nuuskuttamassa kissan jälkiä tien risteyksessä, tietä pitkin ohitsemme singahti jänis. Oikeina settereinä otimme pitkäkorvan perään hetkellisen seisonnan ja sinä aikana isäntä ehti onnekseen kieputtaa taluttimemme käsiensä ympärille hieman perinpohjaisemmin. Sitten tulikin lähtö...äijä narujen päässäkin liikkui varpaat tuskin maahan koskettaen ensimmäiset kymmenen metriä, kunnes sai meidät pysähtymään. Täytyypä muistaa tuollainen ravakka kiihdytys, kun taas halajaa pelotella isäntää : D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti