Reissu sujui ihan OK aina puoleen väliin asti, jolloin kaksijalkaiset keksivät hieman oikaista ja suuntasivat hakkuulinjaa pitkin kohti olettamaansa pellon paikkaa. Noo, pelto kyllä löytyi, mutta vasta aikamoisen pyristelyn jäljiltä. Lunta piisasi minullakin alapohjaan asti, onneksi se sentään oli kevyttä pomppia ja meidän settereiden matkanteko oli ainakin sata kertaa nopeampaa kuin hiihtäjien...
Ankaran räåiköimisen jäljiltä pääsimme (edelleen "oikaisten") pikku suon ja metsäharjanteen yli takaisin mökille aamupalalle. Pikku ulkoiluun lurahti aikaa pari tuntia ja lunta oli kertynyt meidän neitien hapsukarvoihin kunnon helminauhojen verran, varmaan ainakin kilo per naama.
Kuten kuvasta näkyy, nimeni ei turhaan ole HELMI-Orvokki ja Saimikin voisi olla PALLO-Saimi ; P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti