Saimi ansaitsi eilen ja tänään moisen hienon arvonimen (eivätkös vinttikoirat metsästäkin enempi katseella). Se kun havaitsi tuplajäniksen eilen illalla pitkäkovaparin omituisesta yhteisestä siluetista huolimatta. Minä yritin vielä sillä kohtaa tarkennella hajuelimieni avulla pupujussien sijaintia, kun Saimi oli jo sutena käymässä ristiturpien riistoon; emäntä sai jarrutella kantapäät vinkuen vetoeläintä.
Ja sama homma tänä iltana; talomme edessä pönötti rusakko kuin meitä odotellen palaillessamme iltakävelyltä. Saimi havaitsi sen kaukaa risteyksestä ja veti taas emäntää kurkkutorvi vinkuen. Ja minä kävelin isännän kanssa kaikessa rauhassa samaa tietä, havaitsematta kertaakaan koko pomppijaa...edes hajusta. Kyllä hävettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti