Hoh hoijaa, huomenna on näyttelypäivä ja matka Turkuun alkaa heti aamupuoliyhdeksäsältä. Epämiellyttävät valmistautumistoimenpiteet alkoivat heti alkuiltapäivästä pesulla. Isäntä vaahdotti ja huuhtoi ensin Saimin ja sitten (muutaman voimallisen komentosanan jälkeen) minut. Käytössä olivat tietenkin molempien erikoisshampoot; Sämpylän turkkia puunattiin speciaaliruskealla kasvattaja-Riitan suosittelemalla (lue: määräämällä :) shampoolla ja meikäläisen vastaavalla tavalla hankitulla valkoista korostavalla litkulla. Pesupuuhien lomassa isäntä harmitteli minun turkkini ehtineen jo huveta selvästi parhaista hetkistä. Laikkuja kuului näkyvän kyljistä ja vähän turhan selvästi selästäkin. Saimilla harmina on taas yleisesti naurettavan vähäinen karvoitus ja erikseen vielä onneton hännän pää.
Myöhemmin illalla emäntä aloitti turkintrimmauspuuhat ja raksi meistä isompia karvoja pois tassuista ja kintereistä ynnä kaulasta sekä korvista. Hännän pään saksiminen meni meikäläisellä hieman kriittiseksi, sillä onnistuin luikertelemaan epäsopivasti sen verran, että hännästäni meinasi jo lähteä nahkaakin! Limpsauksen jälkeen trimmaajat askartelivat hännäntöpön karvojen ohentelun parissa melko tovin saadakseen patukkani muistuttamaan viiriä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti