Turvesuon reunamuksessa lenkkeillessämme, havaitsimme Saimin kanssa aivan tuoreet rusakonjäljet. Kun luotasimme jotosta hieman pidemmälle, saimme silmiimme jo itse pitkäkorvankin. Elukka vain pomppi pintalumeen upoten luotamme tiehensä ja me setterit kahlasimme "paita märkänä" perässä...turhaan. 53cm:n pöykky oli kovavauhtiseen juoksuun aivan liikaa jopa Saimille, minusta lyhytjalkaisempana nyt puhumattakaan. Saukkohyppelyllä ei paljon rusakon kanssa pärjää, vaikka vähän niin kuin yritimmekin, tosissamme.
Seuraavaksi yhytimme ketun jäljet. Niitä sitten lämpimiksemme seurailimme pitkin tien penkkoja, kunnes mahanalusta oli täynnä lumipaakkuja ja vieteri suora ; )
Saipahan isäntäväki käydä rauhassa hiihtämässä ja pakerrella muitakin askareitansa kaikessa rauhassa meidän settereiden lataillessa pattereita olkkarin sohvalla aina iltakuuteen asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti