Tai eihän Helmi-Orvokki saunassa ollut, mutta olihan mökillä isäntäväen kanssa. Saunanlämmityksen lomassa kävimme lumettomassa maastossa pienellä retkellä. Vuoden pimeimpänä päivänä ei synkässä kuusikorvessa juuri päivä kumottanut ja tunnelma oli vahvanvihreän alussammaleen päällä kävellessä taianomainen. Helmistä taikuus oli kaukana, kirsu vipattaen se juoksi eri hajujen perässä huimaa vauhtia edes takaisin. Hirviä ja susia ei onneksi tällä kertaa jäänyt kierrokseen.
Helmi-Orvokki kastui märässä metsässä läpi, niinpä piski pääsi pyyhkeen käytön jälkeen kuivattelemaan isännän syliin sohvaan ja se jos mikä oli vikatikki ajatellen Helmin sohvan käyttöastetta tulevina aikoina. Ja jatkoa seurasi; mökillä meillä oli matkassa jouluruokia, joista annoimme tavan mukaan Mellille maistiaisia ja Helmikö olisi jäänyt vapaaehtoisesti ilman, kun ruokaa jaettiin. Ankaran koulutuksen tuloksena isäntäväellä on nyt siis setterinalku, joka tykkää juoksennella vapaana metsässä, kuivatella sohvassa ja syödä jouluruokia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti