Ompun kanssa metsäretkellä

Emännän veli soitteli aamusta ja tilasi metsäretken Helmin kanssa. Eno toi mukanaan tyttärensä Ompun, joka on aiemmin hieman vierastanut Helmiä. Helmi-mysö (mysö=väkisin syliin sattumanvaraisissa asennoissa tunkevan koira) tunki heti Ompun kimppuun ja pikku totuttelun jälkeen lapset alkoivat ymmärtää toisiaan. Sitten lähdimme harjuun kävelylle. Lunta tai oikeammin loskaa oli maassa sen verran, että jos tuli tarve istua kedolle niin takamus kastui. Taarustimme polkuja pitkin harjun etelärinteeseen, jossa oli tosi jyrkkä alamäki täynnä puolukanvarpuja ja neulasia...eikä siis lunta. Siellä Omppu heitteli käpyjä ja keppejä Helmille alamäkeen ja Helmi juoksi ylös alas edestakaisin kieli suusta roikkuen (itse asiassa ensimmäinen kerta kun näimme Helmin huohottavan kieli suusta pihalla). Kotiin päin lopulta kuljettaessa Helmi juoksi siksakkia edellä ja Omppu yritti pysyä perässä. Loppumatkan Helmi kulki hihnassa ja Omppu halusi pidellä siitä päästä kiinni, välillä oli kyllä isäntä iskunvaimentimena. Muistelimme emännän kanssa, että meidän nuorimmaisempi oli juuri Ompun ikäinen, kun Melli-mummo tuli perheeseen. Saapa katsoa saadaanko pikkuneidistä koiranvahti tulevaisuudessa.