Koirain kanssa ulos mennessäni havaitsin hopeakuusemme alla piharusakkomme piileksimässä. Vanha hurttamme Melli haistoi sen melkein heti, mutta Helmi-Orvokki täytyi irroittaa köysistä ja päästää tutkimaan lähempää.
Rusakko oli ainakin yhtä iso kuin Helmi, eikä edes meinannut vaivautua lähtemään karkuun. Helmin terhakas lähestyminen sai kuitenkin sen siirtymään naapurin puolelle. Sitä taisi hieman huvittaa, kun lintukoiramme teki hakusiksakkia kymmenen metrin päässä, vaikka olisi nähnyt pitkäkorvan helposti katsettaan nostamalla. Ennenpitkää rusakko joutui pinkomaan kauemmas ja kovaa, kun Helmin hakuvauhti kiihtyi...samalla "taluttajan" takaisikutsuhuudon volyymi kasvoi.Iltapäivän lenkillä tapasimme vehnäterrieri Saran emäntänsä kanssa ja
kotikatumme Groenendal-belgin ekaa kertaa, eikä Helmiä pelottanut yhtään.
Iltapimeällä Helmi oli vielä Saabin talvirenkaanvaihtopuuhissa apuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti