Päivän ohjelmaan tuli aamupuuhien jälkeen lähtö mökille tarkastelemaan syksyn etenemistä. Melli (se rippikouluikäinen punainen setteri) jäi kotiin unelle ja Helmin kiinnitin Töötin kuormansidontalenkkeihin valjailla. Matka sujui muuten kitkatta, mutta viimeisellä sorapätkällä Helmi irroitti itsensä valjaista vain uloskävelemällä niistä.
Jätimme auton mökkitien päähän ja reippailimme tontille. Matkalla Helmi seisoi komeasti sorsaa. Vesi oli järvessä yhä korkeammalla ja vene oli täynnä sitä ynnä lehtiä...joku alan asiantuntija oli jättänyt tulpan paikalleen. Helmi auttoi veneen tyhjennyksessä ja piipahti kastamassa "talviturkkinsa" hieman viileään vuodenaikaan. Uinti kuitenkin sujui mainiosti. No, kuten Helmillä tapana on, turkki kuivatettiin rivakalla juoksulla. Siinä setteritynkä sitten kipitti edestakaisin päätöntä vauhtia sillä aikaa, kun siivosin rännit lehdistä.
Lopuksi vielä putsattiin hiirenloukku. Siinä killui yksi tosi iso pitkähäntäinen hiiri, jonka tyhmyyksissäni heitin metsään. Mökkikirjaa kirjoitellessani huomasin Helmin heittelevän kissan lailla hiirulaisen raatoa. Hetken kuluttua suuri metsästäjä toi kalmon suussaan sisälle takan eteen itseensä tyytyväisenä, jouduin kuitenkin poistamaan voitonmerkin sisätiloista.
Sitten kotiin...vaan olihan taas vaivaa saada Helmi autoon. Ensin täytyi ajaa sata metriä karkuun ja sitten vasta huudella uhri kyytiin.
Lopuksi vielä putsattiin hiirenloukku. Siinä killui yksi tosi iso pitkähäntäinen hiiri, jonka tyhmyyksissäni heitin metsään. Mökkikirjaa kirjoitellessani huomasin Helmin heittelevän kissan lailla hiirulaisen raatoa. Hetken kuluttua suuri metsästäjä toi kalmon suussaan sisälle takan eteen itseensä tyytyväisenä, jouduin kuitenkin poistamaan voitonmerkin sisätiloista.
Sitten kotiin...vaan olihan taas vaivaa saada Helmi autoon. Ensin täytyi ajaa sata metriä karkuun ja sitten vasta huudella uhri kyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti