Aamutoimissa

Lauantaiaamuna heti juniorin lähdettyä Ruotsin matkalleen kello puoli kuusi Helmi-Orvokki halusi aamutoimilleen. Isäntä avasi piskille oven ja löntysteli perässä pihalle saappaissa, untuvatakissa ja pyjamahousuissa. Piha oli täynnä jäniksenjälkiä, eikä koiraa näkynyt missään. Korvat höröllään isäntä kuunteli missähän Helmi mahtoi kuljeksia, vaan ei kuullut mitään, saati nähnyt. Kotikadun kävely päästä päähän ei auttanut havaintoihin asti, eikä vieno viheltelykään. Karjumaankaan ei kehdannut ryhtyä. Vartin odottelun jälkeen Helmi pölähti näkösälle ja yritti jatkaa matkaansa toisen naapurin pihaan kuono maassa. Isäntä mölähti sen verran voimallisen kutsuhuudon, että Helmi oikaisi vauhdista naapurin maasturin alle. Kutsuetäisyys jäi nyt niin pieneksi, että aidan takaa maaniteltaessa Helmi tuli ryömien isännän luo. Pikkusetteri tuoksahti epäilyttävästi orgaanisille jätteille, eli oli vaarmaankin käynyt jäniksenajon ohessa tutustumassa alanaapurimme biologisiin lannoitetuotteisiin. Siispä naru kaulaan ja varsin säyseä Helmi suihkuun ja vaahdotettavaksi. Kuivauksen jälkeen painuimme jatkamaan uniamme. Mitä tästä opimme oli se, että vapaa vauvakoira-aika on ohi. Metsästyskoiran aamulenkit tapahtuvat vastedes valvonnassa taluttimen päässä. Lisäksi luoksetuloharjoituksia vaihtelevissa oloissa on jatkettava.