lauantai 24. heinäkuuta 2010

Vattuakos siinä kerjäät...

...tiedusteli isäntä vitsikkäästi aamuisella marjanpoimintareissullamme ja tarjosi minulle muutaman kypsän isompaan janoon. Eipä niistä paljonkaan iloa ollut vallitsevaan läähätykseen nähden, sillä olin juuri kieppunut Saimin kanssa hakkuuaukeaa ympäriinsä sen verran kovalla tempolla, että olisi tarvittu ämpärillinen kylmää vettä janonsammutukseen...
Päivällä kävin isäntäväen ja Saimin kanssa postireissulla ison tien varressa. Matkaa kertyy suuntaansa vajaa kolme kilometriä ja yllättävän paljon kaikenlaista mielenkiintoista sellaiselle reissulle mahtuu, sillä nuuskuttelin pupun jälkiä, söin mansikoita, ihmettelin aitauksessaan temmeltäviä mäyräkoiria, tempoilin kissan perään ja morjestin isoa mustaa setäkoiraa. Saimi teki tietysti kaikki samat hommat.
Illalla isäntäväen siivoillessa puupinoja piipahdin metsässä noutamassa jo viime kesänä alun perin löytämäni hirven lapaluun ja toin sen reppavana pihaan. Luu oli niin komea, että Saimi rosvosi sen aina kun minulla vain silmä vältti ja jyrsi sitä silmät viiruina meikäläistä varoen.
"Hot spottini" sai päivän aikana useampaankin kertaan kovaa kyytiä, sillä piipahdin järvessä pari kertaa ja muutaman kerran muuten vain suon silmäkkeessä. Niinpä läiskä sai ensin Betadinea ja sitten kuorrutuksekseen Bacibact-puuteria vähän väliä. Onneksi se ei ole levinnyt, eikä oikeastaan ole eilistä huonompikaan, josko sillä maanantaihin pärjäisi...

Ei kommentteja: