Haa, mikä ihana rauha. Pääsin kummisedän ja -tädin luokse Helsinkiin muutamaksi päiväksi chillailemaan ilman Saimia!
Siispä: sihteeri kirjaileekin nyt Saimi-Madon mustikkareissusta isäntäväen kanssa. Marjamatkalle päästiin vasta illasta kaikenlaisten kommervenkkien jälkeen. Saimi sai kärsiä autossa odottelua oikein olan takaa ja vielä helteellä. Kaikeksi onneksi isäntäväki piti auton ikkunoita melkein levällään ja tuuli tuiversi siten isoimmat kuumuudet mennessään. Mustikkaan mentiin mökkimaastoon ja heti kun perille oli päästy, Saimi ryykäsi järveen ja vasta sitten päästiin metsään. Keli oli jo totuttuun tapaan illastakin suorastaan kuuma, joten Saimi "rauhoitti" hieman liikkumistaan muiden poimiessa marjoja. Isäntäväen ajatellessa Madon pysyttelevän Helmin puuttuessa melkein jaloissa, oli heidän ihmetyksensä suuri, kun piskiä ei juuri silmiin kolmen tunnin marjanpoiminnan aikana saanut! Kohtuulähellä se kyllä seilasi, mutta ei oikeastaan hetkeäkään ihan vieressä, niinpä vesi maistui sille taivalluksen lomassa kaikista mahdollisista kosteikoista. Eikä käynyt neidillä aika pitkäksi.
Marjareissulta palattua oli taas pikku uinnin paikka ja polskinnan jälkeen maistui saavillinen muonaa voilla höystettynä. Marjanperkuun ajan Saimi kiiti pihamaalla "Sämppä-hölkkää" (tässä juostaan hullunaan ympyrää pihamaalla) mielenhuvituksekseen ja sitten maistuivat tirsat nurmella ennen kotoautoilua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti