Emännän matkailupuuskan innoittamina olen nyt toista päivää Saimin kanssa tutkailemassa pääkaupunkiseudun kanipopulaation tilaa. Isännän piipahdellessa 12-tuntisia työpäiviä puulaakissaan emäntä on kuljettanut meitä keskuspuistossa ja seudun lähiöissä lenkeillä paperitöidensä ja sosiaalisten velvoitteidensa välissä. Eilen, torstaina, koimme myös oikein jytväkän ukkosen. Pikkuisen tuppaa meikäläistä ottamaan hermoon kova jyrinä, onneksi sentään salamat eivät häiritse.
Ukkosmyrskyn mukanaan tuoman rankan sateen jälkeen piipahdimme (varmaan viisi tuntia ; ) kummieni luona esittäytymässä. Heillä oli näet kylässä kummitädin vaihto-oppilaspaikan kavereita ruotsinmaalta. Saimme kuulla Saimin kanssa olevamme hienoja koiria! Tosi imartelevaa, meillähän ei ole yllä minkäänlaista karvapeitettä. Meikäläinenkin näyttää enempi sotkuiselta dalmatialaiselta.
Yön vietimme sikeästi koisien Hopussa, sen kun saa jäähdytettyä illalla paljon taloa rivakammin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti