Evääksi emäntä oli varannut meille vettä ja retkiastian. Saimme Töölönlahden rannan jäätelökioskista myös vaniljajäätelöpallon. Saimin nimipäiväsankaruudesta huolimatta minä vetelin sen melkein yksin (Saimi osaa vain nuolla ja osaan haukatakin !). Reissulla näimme Olympiastadionin, Finlandia-talon, Kansallismuseon, Eduskuntatalon, Kiasman ja Narinkkatorin, noin merkittävimmät rakennusarkkitehtoniset kohteet mainiten (Hesarin Sanomatalo ei tähän mahtunut ; ).
Populaa oli paljon liikeellä ja pääsimme kuuntelemaan elävää musiikkia (joku bändi), sekä ihmettelemään partioivia poliisiautoja. Jostain syystä liikkeellä oli lämmöstä huolimatta myös runsaasti juoksijoita, mutta kaneja ei näkynyt (tuoksui kylläkin). Valkoposkihanhia nähtiin joka kokoa aivan karvapallosta täysikokoiseen. Emäntä oli tyytyväinen, ettei Saimi tajunnut mitään niiden päälle ja niin hän onnistui vastustamaan nelivetoani.
Emme paljon jutelleet pääkaupunkilaisille, mutta emäntä oli tyytyväinen käyttäytymiseemme; emme ehkä aivan maalaisilta. Huomionarvoista oli myös, että eräs nuori neito tunnisti minut harvinaiseksi Punavalkoiseksi Irlanninsetteriksi!
Palattuamme Hopulle ehdimme lepo- ja ruokatauon jälkeen vielä kummisedälle katsomaan futiksen MM-pronssiottelua. Paluumatkalla sieltä saimme näyttää emännälle, kuinka setterineitipari ajohaukkuu tienposkesta karkuun livahtaneita kaneja. Päivän taivallusta kertyi peräti 26km ja vielä pääosin helteessä! Eikä edes väsyttänyt, paitsi emäntää, vaikka aika hyvin sekin jaksoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti