Aamun pyyperheen kurmootuksen jälkeen isäntäväki pakkasi minut sekä Saimin ynnä tavarat autoon ja matka emännän kaverin kesämökille alkoi. Jos ei lasketa mukaan pikku pysähdystä keskellä peltoa sijainneessa kaupassa, matkaan lurahti runsas tunti aikaa ja sitten pääsimme taasen kenturalle. Paikka, johon laskeuduimme, oli sillä tavalla hieno, että se oli entinen maatila ympäristönsä peltoineen, navetoineen ja talleineen. Yritimme Saimin kanssa pikaisesti tutkailla kaikki paikat ennen kuin meidät teljettäisiin köyteen pihamaalle. Lääpästyksiin juostuamme pääsimme kuitenkin sisälle nuuhkimaan tarjolla ollutta sienikeittoa ja saimme pummittua pari nökärettä leipääkin. Sitten paikalle tuli lisää väkeä ja he meinasivat saada hepulin, kun siinä hieman tuoreita "tunkeilijoita" haukkumalla ojensin ja Saimi halasi hieman vastahankaiset saapujat. Onneksi selvisimme kukin järkytyksestämme varsin nopeasti ja loppupäivä sujui melko hyvässä yhteisymmärryksessä ; )
Illan ohjelmaan kuului järvenrannan saunan lämmitys ja kipaisimme Saimi-Madon kanssa myös rantoolle (pellon kautta oikaisten) tutkailemaan tuoreita paikkoja. Rantapuskasta löysinkin (kuulemma sähkölinjaan jo varhemmin tuupertuneen) joutsenen, jolta rievoin siiven irti ja kipitin sitten se suussani Saimia karkuun. Kun Mato väsähti perässähiihtoon, rouskuttelin siipisulat uimarannan polulle pikkelsiksi. Isäntä ei syystä tai toisesta oikein pitänyt harrastuksestani ja ryhtyi siksi heittelemään oksia järveen. Sen verran joutsenjuoksuissa oli sentään tullut lämmin, että innostuin minäkin noutamaan uimalla ne heitetyt kepit ja niin isäntä saavutti tarkoitusperänsä; joutsenenroippeet irtosivat järveen ...samalla tuli puolierheessä uineeksi oikein kunnolla matka, ja vielä useaan kertaan.
Kun viimein kotiuduimme oikein viralliseen kotiin, oli talo lämmennyt helteiden ansiosta suunnilleen paistinpannuksi. Niipä uinuin parvekeella, se taisikin olla talon paras nukkumapaikka...ja muut hikoilivat sängyissään, Saimi-Matokin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti