Pientä kiirettä

Aamulenkki oli tänään varsin aurinkoinen, etten sanoisi helteinen. Ensin en oikein innostunut normaaliin kiitolaukkaan, mutta lenkin loppupuolella sain kirsuuni tuoreen pupun tuoksun! Sitä sitten lähdimme Sämpylän kanssa lähemmin tarkastamaan. Erään talon pihassa oli lautakasa (ei tiettävästi tuppeen sahattua), jonka alta houkutteleva tuoksu leijaili ja yritimme kaivautua kasan alle tuoksun lähteelle. Isäntä tarkkaili puuhiamme (taisi myös huudella meitä luoksensa ; ) harjun laelta ja huomasi pinon toiselta puolelta karkuun luikkivan pikkupupun. Poikanen kiipesi rinteen melkein isännän jalkoihin ja jatkoi matkaansa harjun toiselle puolelle. Saimi ja minä huomasimme pitkäkorvan alkion vasta kun se oli jo rinteen yläosassa. Niinpä ristiturpa ehti karkuun, varsinkin kun isäntä koppasi meidät kuin kiinni kuin karjapaimen yrittäessämme kipaista pupua satimeen. Isännän mielestä olisimme helposti saaneet pikkupupun kiinni vauhdin puolesta, joten hän katsoi yleisen lainkuuliaisuuden puitteissa aiheelliseksi ottaa koirat kiinni! Harmi.