...ja salamointia oli tarjolla päivän lenkillämme. Ensimmäinen jyrähdys oli niin kova, että meinasin kiivetä hätäännyksissäni puun latvaan. Emännän mukaan silmäni pyörivät kuin vauhkolla hevosella!
Toisen salaman leimahtaessa ja jyrinän kuuluessa olin joutunut jo tiukemmalle taluttimeen, eikä rytinä enää ollut aivan yhtä hermostuttavaa. Kolmannen jyrinän kuuluessa olinkin jo aika hmm...tyyni. Jopa moiseen metelöintiin tottuu, hiljakseen ainakin kuulon heiketessä ; )
Sämpylä taas ei ottanut jyrinästä lainkaan pulttia, hermostuksesta nyt puhumattakaan, meikäläisen vauhkoilu häiritsi sitä paljon enemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti