Klapi- ja peltohommissa

Isäntä innostui sateettoman päivän kunniaksi matkailemaan maalle klapihommiin. Me tunkesimme innolla mukaan, sillä tiedossa oli taas railakasta peltojuoksua. Perille päästiin Hopulla, joka parkkeerattiin tien päähän ja käveltiin pellon reunaa (isäntä käveli, me Saimin kanssa oikaistiin heti pellolle kiitoharjoituksiin räksien kanssa) työmaalle.
Rantteella isäntä alkoi klapien raksimisen ja minä kävin sitä välillä moikkaamassa, mutta Sämpylä hävisi miltei saman tein. Hetken kuluttua isäntä tuli kanssani pellolle katsomaan, näkyisikö Saimia jossain; ja näkyihän sitä: melkein toisella puolella peltoaukeaa se kaahotti matalalla lentävän kuovin jättövirtauksessa. Onneksi siivekäs viimein nousi näkymättömiin ja Saimi älysi lopettaa takaa-ajon. Sen verran heikolta näytti nuoren neidin suuntavaisto, että piipahdin noutamassa sen takaisin työmaalle. Isännän mielestä paluureitti olisi voinut olla suorempikin, mutta eihän matkalle sattuneita tavinhajuja voinut täysin jättää huomiotta. Sitä paitsi paluumatkaan meni vain parikymmentä minuuttia...
Allaolevassa kuvassa aputyöntekijät päivätyönsä ääressä.