Melontaa kalastuksella

Vaihteeksi kohtuullisen lämmintä ja jopa aurinkoista; siis mökille ja lujaa. Iltapäivästä emäntä lähti jokapäiväiselle lenkilleen ja isäntä taas käveli Helmin kanssa yhteenkytkettynä perässä. Noin 20 m. Sitten Helmi sai vapaat jalat kipittää emännän perään. Eihän sitä kukaan pitele, kun se vinkuu emännän mukaan. Ensi kerralla täytyy kytkeä koiraan GPS-loggeri, jotta saa selville, kuinka paljon pidemmän lenkin se ehtii tehdä kuin emäntä samassa ajassa. Nytkin Helmi pölähti umpikuraisena metsästä maaliin yhtä aikaan emännän kanssa.

Juuri ennen puolta yötä lähdimme vielä porukalla melomaan, siis Helmi, emäntä ja isäntä, kummisetä jäi futista katsomaan. Menomatkan Helmi seisoi hienosti paikallaan keulamelojan, siis emännän, takana ja nuuski rantalintujen piiloja uudessa oranssissa uintiliivissään. Paluumatkalla tipujen hajut ja sijainnit olivat jo tiedossa, joten Helmi keksi ajankuluksi pyydystää vauhdissa ulpukan- ja lumpeenlehtiä vedestä. Vähän väliä kuului ensin kurlutusta ja sitten rouskutusta kanootti heilahdellessa uhkaavasti Helmin kurottaessa kohti saalista. Veden lämpimyydestä huolimatta isäntäväki kuitenkin onnistui estämään kanootinkaatoyritykset, ilma ei näet ollut kuitenkaan enää kovin lämmin (+11 C)...