Jäniksen pyyntiä "luvalla"

Koska Juhannus lähestyy, oli Helmi-Orvokin ja isännän aika siirtyä mökille viimeistelemään puuseetä, sateesta ja kalseasta säästä huolimatta. Kommennuskunnan päästyä perille maaseudun rauhaan isäntä lurutti Helmin selkänahkaan Exspot-punkkilientä ja syötti vielä päälle Drontal-matolääkkeen, sekä tarjoili vielä voilla höystettyjä nappuloita ( Helmi on massanhankintakuurilla näyttelystä viisastuneena : ). Muonan sulattelun jälkeen Helmi ja isäntä lähtivät tuulettamaan itseään tietä pitkin. Jonkin matkan päässä eräs naapurin rouva huuteli tervehdyksiä. Hän kertoi juuri olleensa ajamassa pois jäniksenpoikaa, joka oli ryhtynyt säännöllisesti ravitsemaan itseänsä rouvan kasvimaan herneenversoilla ja punajuuren lehdillä. Kaksijalkaisten juteltua muutaman sanan Helmi jo haistoikin jäniksen hajun ollen sitä mieltä, että tuossahan se parin metrin päässä piileskelee. Naapurin rouvan mielestä Helmi sai mielihyvin hieman pelotella ristiturpaa, jottei se aivan kaikkia kasveja söisi. Arveli vielä samalla poikasen olevan jo niin nopea, ettei Helmi sitä kiinni saisi. Isäntä ei ollut siitä niinkään varma, mutta päästi Helmin kuitenkin jäljille ja löytyihän se jäniksenpoika samantein. Onneksi kuitenkin niin, että Helmin nuuskiessa puskan toista puolta jänis pinkaisi toiselta puolelta hippalivoon ja isäntä kerkisi köyttämään Helmin ennen takaa-ajoa läpimärässä metsässä; siinähän olisi huuhtoutunut hukkaan juuri laitettu punkkimönjä. Iltalenkillä Helmi tarkasti jälleen perin pohjin kasvimaan reunamukset, saapa katsoa koska jänispolo erehtyy näkösälle. Tai oikeastaan sinä polo on sen kertaisen taluttajan käsi!