Pyitä ja perhosia

Frida-perro pölähti meille hoitoon ja sitten mentiinkin jo maalle. Mahduimme ihan kivasti kolmistaan Volkkarin loosteriin, enkä joutunut komentelemaan nuorempia naaraita ojennukseen. Koska isäntäväki ajatteli päästävänsä minut tarkastelemaan maastoa ilman köyden rajoituksia, rakennettiin aamusella ennen lähtöä käpälääni taasen virallinen kova paketti ns. kuusikipsin liimasiteen avulla. Arvelivat meikäläisen trammapailevan rennommin kunnon paketin kanssa, ja toisekseen, enhän minä ilman pakettia olisi päässyt edes metsään! Pääsin laukkimaan mökkimetsässä ihan mukavasti, vaikka ei minulla mitään asiaa ollutkaan Saimin ja Fridan tahtiin. Nehän huitelevat kuni p...leet! Ennen puskareissua kävimme kuitenkin kastelemassa talviturkkeja viimein auenneessa rantavedessä. Fridan oli oikein tarkoitus harrastaa vesikoirailua ja emännän videoida kyseinen sessio, mutta minä menin pakettini kera hieman liian syvään, ja niin koko porukka komennettiin kaseikon puolelle... Vieterit oikaisseen lenkin jälkeen pötköttelin tiellä aurinkoa ottamassa, vaan pikkulikat eivät pitkään malttaneet paikoillaan pysytellä. Frida yritti poimia perhosen ilmasta ja Saimi tarkasteli turhan läheltä krookuspenkkiä. Hetimiten hengityksen tasaannuttua jouduin minäkin ottamaan muutamia salamannopeita askelia, sillä lähipuista pörähti kahvihetken keskelle parit pyyt, ja pitihän niitä lähteä jäljestämään...