Oli perro toennut yön aikana. Niinpä teimme yhteisen aamulenkin kirkkaassa auringonpaisteessa. Jopa Frida innostui nuuskimaan tuoreita kevätlaikkuja; vaan tuskinpa se niistä jäniksen hajuja äkkäsi. Tai mistäs senkään lopulta tietää, vaikka kuinkakin hienosti eri riistan vivahteet tunnistaisi sen isommin elämöimättä ;)
Elämöintiä sen sijaan saivat osakseen oudon näköiset pikkulikat, joita seilasi laumoittain koppa kainalossaan pitkin katuja. Me Saimin kanssa muistelimme niiden olevan virpojia, joten saivat meidän puolestamme kerjätä suklaamunia ihan rauhassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti