Serenadi S-duurissa

Kirjurin musiikin tuntemuksessa lienee hieman toivomisen varaa, mutta Saimin pupulaulu oli kyllä kuulemisen arvoinen. Iltapäivällä näet yhytimme ulkeoillessamma vanhan tutun rusakön-jytkyn puputtamassa juuri esiin tunkevaa ruohoa. Ensin seurailimme sen puuhia tieltä (tällä kertaa isännällä oli tukeva jalansija, eikä se yhtään yrittänyt saada meitä INNOSTUMAAN pitkäkorvasta. Itsesuojeluvaistoa?) kaikessa rauhassa. Hakeuduimme vaivihkaa hieman lähemmäs paremmin nähdäksemme, mutta eikös elikko lähtenyt loikkimaan tiehensä. Sillä kohtaa isäntä löi kantapäät ketoon ja me V8:n käyntiin...hetken tilanne oli kiikun kaakun, kumpi puoli voittaa, mutta tällä kertaa massa köyden päässä vei voiton ja Saimi aloitti serenadinsa kaikkoavan ristiturvan perään. Möykkä ja jollotus oli niin hirveä, että minunkin oli ryhdyttävä säestyspuuhiin, niinpä sitten pistin sekaan sopivasti kimeää ajohaukkua. Lähiseudun asukkaat olivat todennäköisesti jo soittamassa poliisia murhapaikalle, kun isäntä sai meidät viimein vedettyä pois pupunajosta. Ei uskois, että meidän urbaanir ja lyhyet katulenkit voivat olla näin stimuloivia!