Tai oikeammin tasan toisin päin. Aamulla näet pikkumetsässä kuusen juurakoita tutkaillessamme Saimi löysi erään sellaisen juurelta rusakon poikasen. Pienokainen oli näppärästi piiloutunut sammalen alle, mutta tutkakuonoinen Sämpylä poimi sen hellävaroen hampaisiinsa ja nosti näytille, jolloin isäntä viimeinkin havaitsi saadun saaliin! Narussa kun oli, Saimi ei ollut ns. hallintarajan ulkopuolella ja niinpä isännän JÄTÄ-komento toimi yllättävän tehokkaasti, sillä Sämpylä pudotti pupusen maahan. Siitä mini-rusakko tempaisi tiehensä pikkukorvat vipattaen...jos minä olisin ollut Saimin sijassa, olisivat isännällä alkaneet nylkypuuhat, sillä minä en POIMI pupuja puiden alta ;)
Joka tapauksessa se oli Saimin ensimmäinen oma saalis, joten propsit siitä.
Alkuiltapäivästä olikin Saimilla se sattuu-osio, sillä niska-serooman punkteeraus odotti. Omalääkäri pumppasi Sämpylän niskapatista kaarimaljallisen nestettä ja totesi siinä punkteeraillessaan nahkan alla olen myös hieman fibroosia (kuulemma verihyytymää), joka kuitenkin sieltä ajan kuluessa häipyy. Operaation jäljiltä Saimille mahtui taas kaulapantakin normaaliin kohtaan, mutta punkteerausreikä jäi ekasta kerrasta poiketen vuotamaan, joten kotona Saimi joutui suihkuun muistuttaessaan aivan ampumahaavoitettua. Koko rintakarvasto kun oli verisen kudosnesteen sotkema!
Nyt katsellaan torstaihin saakka, pysyykö patti aisoissa ja jos ei, niin sitten otetaan käyttöön sotkuisempi menettely, eli laitetaan likalle dreeni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti