Tai jotain sen tapaista oli aamulenkkimme suolle, sillä saimme taas Saimin kanssa roimia lopuilla lumilla lammikoiden välissä aika siksakkia. Keli oli keväisen lumisateinen ja lämmintäkin melkein oli, joten kesään on vielä jokunen päivä matkaa. Kulkuni jalkapaketin kanssa sujuu päivä päivältä ketterämmin, vaikka palikka onkin vielä entisensä: ylipitkä ja jalka on hassusti kynnet alaspain. Kotonakin pääsen jo reippaasti raput (salaa) ylös ja alas, aina kun ei jaksa odottaa, että joku ronttaisi suuntaan jos toiseenkin...vaikka eikös isäntä pidä lomaansa juuri sitä varten?
Alkuiltapäivästä matkasimme emännän työpaikan kautta hoitoon Saimin kummeille. Ankara mutkailu pääkaupungin iltapäiväruuhkassa oli Saimin massulle liikaa ja se tuuppasi meidän kaikkien (hajuaistimien) riemuksi kunnon purjot takaluukkuumme. Isäntäväki, joka oli hienoissa vetimissä menossa katsomaan balettia, ei erityisesti nauttinut takapaksin siivoamisesta ja siitä huolimatta sinne juuttuneesta sulotuoksusta ;)
Perillä huoltopaikassa pääsimme tietysti ulkoilemaankin, ja tuoksut olivat siinä määrin innostavia, että Lotta-kummi oli menettää olkapäänsä kanssani. Unohtuivat hieman nuo hyvät tavat...anteeksi.
Kerrostalon rappukäytävässä oli muuten hauska paukutella ylös alas kipsipaketin kanssa. Naapurit saivat samalla nauttia "rytmiryhmästä"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti