Lausuntoa kuulemassa

Hirveellä kiireellä isännän töiden jälkeen kaahasimme (jälleen kerran) Vethausiin, toiseen kotiimme, jalkani paketipoistotarkasteluun. Pakettihan jouduttiin poistamaan jo aikapäivää sitten, mutta lääkäriaika oli siis vasta tänään.

Likat perillä toisen kodin pihassa.

Ehdimme ajoissa ja pääsimme jopa tuulettamaan itseämme pellolle hetkeksi ennen tutkimuksen alkua. Siinä sitä kirsut vipattivat muutaman minuutin kovassa tuulessa ja auringossa... Sitten sisälle, ilmoittautumaan ja vielä tietysti vaa'alle. Tällä kertaa painoa oli vaivaiset 22kg, Saimillakin vain 23,2kg. Siksipä olikin jyhkeätä komennella hieman odotushuoneen Malamuutti-jättiläistä. Poika totteli reippaasti, joten olin sen kanssa saman tein hyvää pataa, Saimi taasen ärhenteli sille, kuten jätkille yleensä ; ) Niinpä isäntä kuskasi Sämpylän heti autoon, kun lääkäri oli lausunut kaulapatin häipyvän ajan kanssa. Minua lekuri vetkutteli ja väänteli. Lopulta tuomioksi tuli kevyttä kulkua hihnassa pehmeällä alustalla ja fysioterapiaa. Mausteeksi määrättiin viela pari laattaa kipulääkkeitä, josko en sitten aristelisi jalkani käyttöä. Itse raaja on ihan ok, paitsi tietysti ohut kuin tikku ja pikkuisen on liikeradoissa venyttelylle sijaa...